Keräilijä kiertää; Billnäsin perinne- ja antiikkipäivät 08.07.2016

Billnäsin perinne- ja antiikkipäivät

Billnäs (suom. Pinjainen) on Kuninkaantien varrella sijaitseva kylä ja entinen rautaruukki nykyisessä Raaseporin kaupungissa.

Billnäsin ruukkimiljöön heinäkuun antiikki-ja perinnepäivät. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Antiikki-ja perinnepäivät sijoittuvat Billnäsin ratsastuskeskuksen alueelle, jossa on 800 m² ratsastusmaneesi sisämyyntipaikkoineen.

Billnäsin ratsastusmaneesi

Aurinkoinen päivä suosi kävijää. Maneesialue oli kuiva kävellä. Sateen sattuessa maneesialueesta tulee nopeasti festarimaisen mutainen. Nyt keräilijä selvisi käynnistä puhtain kengin. Viime vuonna oli toisin.

Keräilijä ei ollut ainoa, joka otti paisteesta kaiken irti. Tämä vanha kamina ja sen henki on perinne- ja antiikkipäivien vakiokävijä. Ukko esiintyy myös viime vuonna ottamissani valokuvissa. Tai sitten hän on edellisen velipoika.

Muistan hyvin, kun fillarin etupyörään tuli rumpujarru. Jarru oli niin tehokas, että se heitti käyttäjänsä nenälleen herkästi. Rumpujarrullinen Crescent Världsmästar ei ehkä ole ajokunnossa, mutta hieno peli.

Lasiesineet kuuluvat perinteisesti Billnäsin perinne- ja antiikkipäiville, vaikkakin eritasoinen antiikki on yhä enemmän vahvasti esillä. Hienoja esineitä keräilijöille.

Olen semikeräilijä, sillä hintataso näillä päivillä ei ole kukkarolleni sopiva. Itse pidän keräilyä löytämisenä, en maksamisena. ”Keräilijät maksaa” on liian usein kuultu myyntiargumentti.

Täällä on kuitenkin mukava käydä, ikäänkuin museossa, katselemassa. Lisäksi täällä tapaa tuttuja.

Matkalla eksyimme, taas. Onneksi, sillä löysimme hieman sivussa olevan kirpputorin, jonka piha-alueella oli myyntikojuja. Sisäkirppiksestä teimme hyviä löytöjä. Pihakioskin grillimakkara eurolla, mielestäni kohtuuhinta.

Perinne- ja antiikkipäivien aikaan Billnäsin kapeilta kaduilta löytyy myyntiä useammasta paikasta. Koko kylä on yhtä suurta kirpputoria.

Hyvä lasiesine on hintansa väärti. Keräilijän kokoelmiin nämä eivät kuitenkaan sovi. Hinta ei ole ainoa este. Jos kotona käy siivooja, niin nämä pitäisi liimata hyllyyn kiinni. Mutta täällä niitä on kaunis katsella.

1-DSC_4046

Tässä kulhossa on hieno väri. En ole näistä kiinnostunut, joten en tiedä tämän valmistajasta mitään. Hinta; 640€ viittaa johonkin tunnettuun suunnittelijaan, olisiko Okkolin.

Aurinkopullojen aika on ehkä ohi. Kokoelmissani on yksi kirkas pieni aurinkopullo. En oikein koskaan syttynyt aurinkopullobuumiin. Tämä hieno keltainen aurinkopullo taitaa olla suurin mitä on valmistettu, hinta;1300 euroa. Värin puolesta voisi maksaa, hieman ehkä tingittynä.

Tässä pöydässä keräilijää kiinnosti tuopeissa olevan keltaisen lapun teksti: ”Riihimäen Lasi Wirkkala 8 €/kpl” Tekstillä viitataan varmaan Wirkkalan Pauligille suunnittelemaan sinappiastiaan.

Tapio Wirkkala suunnitteli Pauligille sinappilasin, maustetölkkisarjan, maustehyllyn ja hillopurkit. Ne tulivat markkinoille 1959.

Paulig-Wirkkala Sinetti-sinappilasia valmistettiin kolmessa koossa

Simplex kirjoituskone suunniteltiin oikeaksi kirjoituskoneeksi, mutta siitä tuli myöhemmin suosittu lasten lelu. Fauni-peikko lipas on 1970-luvulta.

Simplex Typewriter
“It’s the Real Thing”

Jotain uutta, jotain vanhaa 😉 Hieno esine. Antiikkimessuilla 90 euroa, sisustusliikkeessä kolmekymppiä.

Kuka muistaa ajan, jolloin sinkkuja (singlelevy) säilytettiin värillisissä telineissä. Alalaita on numeroitu, jotta kokoelman omistaja pysyy luvussa. Mitä leveämpi sinkkuteline, sen isompi stara.

Lastenlastenvaunut

Lastenlastenvaunut kiinnostaa keräilijää syystä, että keräilijän jaloissa hyörii kohta kaksi ihastuttavaa tyttölasta, lastenlapsia. Nyt ne nauttivat vielä elämästä, jossa ei tarvitse muuta kuin syödä ja nukkua.

Jos omistaa takan, niin takkapalkeet on ehdoton väline. Yhteen aikaan niitä väsättiin koulun veistotunnilla. Niillä kun pumppasi kybällä ilmaa ehtynyneeseen hiillokseen, niin sai naamansa mustaksi.

Kissatauluja kissaihmisille

Vanha sotilaskypärä antaa takuuvarman kaupassakävijän uskottavuuden Prismassa. Siivekäs messinkikoristeinen kypärä päässä kun vaeltaa kaupungilla, niin ei ihan heti tulla ryppyilemään… Jos omistaisin mopon, niin tälläinen olisi ehdoton mopoilupäähineeni.

Ford Anglia ”juustohöylä”

Kun pienoismallista, vaikka itsetehdystä, tunnistaa alkuperäisen mallin, niin se on hyvin tehty. Tämä ”ankka” Ford on joskus koeajettu.

”Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie, siinä Anglia katolle kääntyi”. Teuvo – Maanteiden kuningas, ajoi Leevin laulussa tälläisen katolleen.

Joku piltti on ollut joskus maailman onnellisin lavakärryllisen traktorin omistaja. Nyt se odotti myyntipöydällä uutta omistajaa.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.